Alvarin jäljillä

Jahas. Tässä me ollaan. Koeviikossa ja kuviskurssin viimesessä työssä ja (kai) viimesessä postauksessa. Ennen pohjatuntia tehtävänä oli tutustua tunnettuihin arkkitehteihin joten minäpä laitoin googleen kaikkien nimet ja avasin kuvahaut erillisiin välilehtiin. Arkkitehtejä oli tottavie moneen makuun, mutta omaa silmääni miellyttää varmaan aina eniten supisuomalainen Alvar Aalto. En tiedä johtuneeko se siitä, että Aallon rakennuksen ovat tutumpia kuin muut (no Saarisen tiedän kans aika hyvin, Helsingin rautatieasemalla suhteellisen monta kertaa vierailleena)

Tutustuin sitten Aallon tuotantoon lähemmin ja tässäpä kuvat lempparirakennuksistani:

Gullichseneille suunniteltu huvila Villa Mairea, josta "hauska" tarina pilvenpiirtäjäpostauksessa.

Teknillisen korkeakoulun auditorio - yliopisto kantaa nykyään Alvarin kunniaksi nimeä Aalto-yliopisto. Tästä rakennuksesta pitäminen lienee sukurasite, sillä sekä isoisäni että isäni ovat opiskelleet täällä. 

Inspiraation koetunnin työhöni sain kuitenkin tästä Aallon Italiaan suunnittelemasta Riolan kirkon sivuprofiilista:

Tehtävänantona oli siis suunnitella Alvar Aallolle kunniamerkki, joka perustuisi jotenkin hänen työhönsä. Selattuani hetken Aallon rakennuksia, päädyin Riolan kirkkoon. Kirkon erikoisesta muodosta ja kuparilangasta syntyi heti päähäni visio, joka sitten olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kuparilanka oli äärimmäisen vaikea taivuttaa haluttuun muotoon - tavoitteenani siis oli taivutella lanka rakennuksen ääriviivojen mukaiseksi. 

Tämä sai minut kehittelemään ideaa ja muokkaamaan ajatustani vapaammaksi. Suunnitelma ei enää ollutkaan vääntää piiruntarkkaa kuparikuvaelmaa, vaan tyylitelty muoto, josta rakennus olisi silti tunnistettavissa. Ja kun tyylittelyn tie oli kerran avattu, päätin jatkaa sitä ja lisäsin työhön lukuisia muita yksityiskohtia, pitäen kuitenkin mielessä alkuperäisen suunnitelmani.

Kuparilangan taivuttelu oli äärimmäisen haastavaa ja siinä olisi ehkä tarvittu minua tarkkaavaisempaa taiteilijaa. Minusta työstä tuli kuitenkin hieno, kun keksin yhdistää valkoisen kartongin ikään kuin taustaksi - se kuvaa hyvin Aallon useissa töissään käyttämää puhtaan valkoista väriä. Onnellinen sattuma oli, kun pieni liimaköntti eksyi keskelle pahvista taustaa - se täytyi peittää. Löysin tarvikepöydältä koivunlehtiä muistuttavat koristelehdet, jotka liimasin työhöni.

Koivunlehdet olivat kuin piste iin päälle jo mielestäni ennestäänkin mielekkäässä työssäni - ne kuvastivat Alvar Aallon suomalaisia juuria, sillä onhan Suomi tunnettu koivuisana maana ja Aalto myös suunnitteli lukuisat huonekalunsa (esim Artekille suunnitellut) juuri tästä kauniista ja vaaleasta puusta.

Tehtävä oli mielenkiintoinen, sillä se yhdisti hauskalla tavalla tutustumista kuuluisaan arkkitehtiin sekä omaa ideointia. Kuten jo aiemmin mainitsin, lopputulokseen olin kovin tyytyväinen.