Suomalainen design on on maailmalla tunnettu juttu, mistä todisteena esimerkiksi se, että kun näitä kuvia etsin, useimmat niistä löytyivät ulkomaisilta nettisivuilta. Erityisesti 50-luvulla Suomesta on noussut esiin monia tunnettuja muotoilijoita, joita mielestäni jo näiden allaolevien kuvien perusteella yhdistävät selkeä ja pelkistetty, mutta myöskin moderni ja kokeileva tyyli.
Suomalaiset muotoilijat
1950- ja 1960-luvut, Suomi
Taidekeramiikka ja lasimuotoilu
Tapio Wirkkala työskenteli Iittalan lasitehtaalla, jossa hän suunnitteli muun muassa kansainvälisesti palkitun Kantarelli -lasimaljakon (1946). Wirkkala teki kokeiluja erilaisten materiaalien ja muotojen kanssa. Hän kehitteli esimerkiksi lasiin niin sanotun jääpinnan, joka on nähtävissä tänäkin päivänä muun muassa Finlandia -vodkapullossa. Hän suunnitteli myös hopeaesineitä ja -koruja. Wirkkala työskenteli yhdysvaltalaisen Raymond Loewyn suunnittelutoimiston palveluksessa (Loewystä lisätietoa 5J Styling -osassa). Wirkkala: Kantarelli (Wikipedia).
Tapio Wirkkalan muotoilua meiltä kotoa:
Wirkkalan Iittalalle vuonna 1952 suunnittelemat Tapio-jälkiruokamaljat sekä snapsilasit.
Kaj Franck oli Arabian tehtaan muotoilijoita. Hän suunnitteli muun muassa Kilta -sarjan jo 1940-luvulla, jossa kiteytyvät hänen muotoilun ominaispiirteensä: selkeä perusmuoto, monikäyttöisyys, pinottavuus, uuninkestävyys ja edullisuus. Franck on tullut tunnetuksi myös lasisista Nuutajärven juomalaseista ja kannuista.
Kaj Frankin muotoilua meiltä kotoa:
 |
| 40-luvulla suunnitelut Kilta-sarjan astioita. Harmittaa muuten todella paljon kun söin kerran makaroonilaatikkoa sellaisesta Kilta-tarjoiluastiasta ja pudotin sen lattialle. Se oli todella käytännöllinen, kuten ylläoleva tekstinpätkäkin Frankin astioita kuvaa. |
 |
| ...Joka uudistui Teema-sarjaksi 80-luvulla |
 |
| Iittalalle suunniteltuja Kartio-laseja (löytyy myös isompana versiona) sekä Kartio-kaadin |
Timo Sarpaneva suunnitteli muun muassa lasiesineitä, patoja ja kattiloita sekä erilaisia tekstiilejä. Sarpanevan muotoilemat tuotteet keräsivät lukuisia palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa, esimerkiksi hänen Orkidea -lasimaljakko (1954) palkittiin Milanon Triennalessa vuonna 1954. Sarpanevan Valurautapata (1960) saavutti suursuosion ja on yhä tuotannossa. Sarpaneva: Orkidea (Designlasi.com)
Nanny Still toimi lasiesineiden muotoilijan Riihimäen lasitehtaalla. Hän yhdisteli rohkeasti erilaisia väriyhdistelmiä ja käytti rajuja muotoja suunnittelussaan. Stillin monipuolinen tuotanto sisälsi kuitenkin myös asiallista ja joka kotiin sopivaa edullista käyttölasitavaraa, muun muassa Harlekiini -sarja 1960-luvulta. Still: Harlekiini (Designlasi.com)
Valaisin- ja huonekalumuotoilu
Suomalaisessa valaisinmuotoilussa keskityttiin valaistusratkaisuihin, mistä seurasi valaisimien yksinkertainen muotokieli. Huonekalumuotoilussa otettiin käyttöön uusia materiaaleja, kuten muovi ja vaahtomuovi sekä lasikuitu. Vaalea kiillotettu koivu sekä mänty olivat suosittuja raaka-aineita, myös ylellinen jalopuuviilutus, esimerkiksi tiikistä.
Liisa Johansson-Pape toimi huonekalu- ja valaisinsuunnittelijana eri organisaatioissa ja suunnitteli paljon julkisten tilojen valaistuskokonaisuuksia. Hänen periaatteenaan oli, että valaisimen muoto on alisteinen tekniselle toimivuudelle. Hän suunnitteli valaisimia metallista, akryylista ja lasista. Johansson-Pape oli kansainvälisesti tunnettu valaisinsuunnittelija ja hänen Kulmikas sipuli -valaisin 1954 palkittiin vuonna 1954 Milanon triennaalissa kultamitalilla.
Ilmari Tapiovaara oli Asko Oy:n, aikansa suurimman suomalaisen huonekalutehtaan, suunnittelija ja taiteellinen johtaja. Tämän lisäksi hän työskenteli ulkomailla eri suunnittelutehtävissä. Tapiovaara ihaili Alvar Aallon muotoilua ja halusi edistää funktionalismin (lisätietoa funkiksesta 3J Funktionalismi -osassa) muotokieltä omassa tuotannossaaan. Tapiovaaran suunnittelun lähtökohtana oli pyrkimys inhimillisen ja valoisan asuinympäristön luomisen, kalusteet olivat aina osa isompaa arkkitehtonista kokonaisuutta. Tapiovaara on tunnettu pinottavista, sarjavalmisteisista ja ergonomisista tuoleistaan, esimerkkinä opiskelija-asuntolaan vuonna 1946 suunniteltu Domus-tuoli (Wikipedia).
Antti Nurmesniemen laaja ja monipuolinen tuotanto ulottuu astioista huonekalujen, metrojunien ja interiöörien suunnitteluun. Hänet palkittiin Milanon Triennaalessa jo 30-vuotiaana hopeamitalilla. Nurmesniemi sai toiminnallaan teollisuuden kiinnostumaan muotoilusta ja teollisuusyritykset panostamaan merkittäviin muotoiluhankkeisiin. Nurmesniemen kuuluisimpia töitä emalisten kahvipannujen ohella on Palace-hotellin saunaan vuonna 1952 suunniteltu saunajakkara, joka on yhä Artekin tuotannossa.
Eero Aarnio aloitti kokeilevan huonekalusuunnittelun käyttäen materiaalinaan muoveja, kirkkaita värejä sekä orgaaneja muotoja. Hän rikkoi perinteisen suunnittelun normeja ja saavutti kansainvälistä huomiota pop-henkisillä huonekaluillaan. Aarnion tuotannon tunnetuimpia esineitä ovat Pallo- (1963), Pastilli- (1968) ja Kupla- (1968) tuolit.
Aarnion pallotuolista sen verran, että olimme isän kanssa joskus kaffella Helsingissä (tais olla Kaivopuistossa, ei Ursulassa mutta onko siinä vieressä joku Tivoli/Karuselli/Sirkus-niminen kahvila? En nyt muista) - mutta joka tapauksessa, siellä oli näitä pallotuoleja juurikin. Istuin moisessa ja päätin silloin, että jos minulla joskus vaan suinkin tulee olemaan sellainen koti, jonne kyseinen tuoli sopii, tulen sen hankkimaan. Täytynee muuten tienata hyvin, mikäli tähän (klik) Hesarin uutiseen pallotuolin korkeista hinnoista on uskomista.
Yrjö Kukkapuro opiskeli Ilmari Tapiovaaran johdolla ja jatkoi tämän aateperintöä. Kukkapuron muotokielen perustana on yksinkertainen ja selkeä toiminnallisuus, joka on toteutettu näyttävästi. Kukkapurolle tärkeää on ollut myös materiaalien käytön ja niiden luonnollisen muotokielen huomioiminen. Esimerkkinä Kukkapuron tuotannosta on Karuselli -tuoli vuodelta 1964.
Pirkko Stenros on toiminut sisustusarkkitehtinä ja muotoilijana jo 40 vuoden ajan. Stenros tunnetaan Muurame -kalusteiden muotoilijana. Hänen kiinnostuksen kohteena on ollut erityisesti kodin visuaalisen ympäristön kehittäminen ja lasten huonekalut. Stenrosin kehitystyön tuloksena on syntynyt elementtihuonekaluja sekä huonekalujen modulijärjestelmä. Lisäksi hän on suunnitellut koruja. Stenros:Muuramen Moduli (1953).
Teollinen muotoilu
Suomalainen teollisuus vahvistui, markkinat monipuolistuivat ja kysyntä kasvoi 1950-luvulla. Samanaikaisesti uusia muotoilun ammattilaisia koulutettiin teollisuuden tarpeisiin. Sotakorvaustuotannon myötä metalliteollisuus ryhtyi käyttämään muotoilijoita kulutustavaratuotannossa. Muotoilijat vastasivat myös tuote-, laite- ja ympäristösuunnittelusta.
Länsikaupan kasvaessa 1960-luvun alussa tekstiili- ja kalustetuotannon viennillä oli jo kansantaloudellista merkitystä. Suomalaisella teollisuudella oli rohkeutta panostaa ennakkoluulottomaankin muotoiluun.Taideteollisuuden mahdollisuuksia osattiin käyttää hyväksi ennakkoluulottomasti niin, että tuloksesta hyötyivät sekä alan ammattilaiset, teollisuus kuin välillisesti koko kansakunta. Esimerkkinä 1950- ja 1960 -lukujen teollisesta muotoilusta: Fiskars ja Hackman.
Fiskarssista vielä, että sehän on oikein todellista suomalaista designiä - Fiskarsin rautaruukki on nimittäin perustettu jo 1600-luvulla.
Korumuotoilu
Björn Weckström on kuvanveistäjä ja korumuotoilija, joka on työskennellyt Lapponia Jewelry Oy:n muotoilijana vuodesta 1963. Weckströmin muotokielen taustalla ovat Lapin kultalöydöt. Hän on yhdistellyt rohkeasti koruissaan eri materiaaleja, esimerkiksi hopeaa ja akryyliä. Weckström on saavuttanut suurta kansainvälistä mainetta ja tunnetuin hänen koruistaan on luultavasti Star Wars -elokuvien Prinsessa Leian käyttämä Planetaariset laaksot (1969) -kaulakoru.
Tekstiili- ja vaatesuunnittelu
Tekstiili- ja vaatesuunnittelun taustalla vaikutti suomalainen käsityöperinne. 1950-luvun nuorisokulttuuri sai aikaan uuden ajattelutavan muodin ja pukeutumisen alalla. Suomalaiset tekstiili- ja vaatesuunnittelijat omaksuivat hyvin omaleimaisen muotokielen, johon kuului muun muassa isot ja selkeät kuviot. Erikoisuus kiinnosti ja kansainvälistä menestystä tuli tekstiili- ja vaatesuunnittelijoillekin. Aikakaudella syntyi myös design-vaateajattelu.
Tekstiilitaiteilija Armi Ratia perusti vuonna 1951 Marimekko Oy:n, joka keskittyi taiteellisten painokankaiden tuotantoon. Marimekon tuotevalikoima koostui perusvaatteista ja monikäyttöisistä kankaista. Marimekolla työskenteli maan nimekkäimmät tekstiili- ja vaatesuunnittelijat: Maija Isola(esimerkiksi Unikko- ja Lokki-kankaat), Annika Rimala (esimerkiksi Tasaraita -trikoovaatteet) ja Fujiwo Ishimoto (esimerkiksi Lepo-, Taiga- ja Maisema-kankaat). Marimekon tekstiileille tyypillistä on perusvärit tai syvät murretut sävyt sekä odottamattomat väriyhdistelmät. Tutustu Marimekko-dokumentteihin Ylen Elävässä arkistossa, esim. Armi Ratia ja Marimekon kulta-aika (Yle.fi, Elävä arkisto).
Tekstiilitaiteilija Vuokko Eskolin-Nurmesniemi perusti vuonna 1964 Vuokko Oy:n ja toimi myös Marimekon suunnittelijana (esimerkiksi Jokapoika -paita). Vuokon tuotteille tyypillistä oli kankaan ja liikkuvan vartalon yhdistäminen, mikä tuli esiin muun muassa iltapukujen suunnittelussa. Vuokon tuotevalikoimiin kuuluivat pelkistetyt perusvaatteet sekä uniikit asut ja asukokonaisuudet.
Eva Brummer on suomalaisen modernin ryijytaiteen uranuurtaja ja kehittäjä. Hän on suunnitellut ryijyjä jo 1930-luvulta alkaen. Brummer kehitti uuden toteutustavan, jossa hän luopui ruutupiirroksesta ja teetätti ryijynsä luonnoksen ja lankojen perusteella. Brummer saavutti kansainvälistä menestystä ryijyillään, joista yksi tunnetuin on Zeebra (Kaspaikka.fi) vuodelta 1950.
Dora Jung suunnitteli monipuolisesti erilaisia tekstiileja, muun muassa kodin käyttötekstiilejä, kirkkotekstiilejä ja julkisiatekstiiliteoksia. Hän kehitti ja uudisti suomalaisen damastitekniikan ja sai lukuisia kansainvälisiä palkintoja, esimerkiksi Grand Prix -palkinnot Milanon Triennaaleissa vuosina 1951, 1954 ja 1957. Vuoden 1957 Grand Prix -palkintonsa Jung sai Viivaleikki (1957) -pöytäliinallaan. Kuvia Dora Jungin tuotannosta (MTV3.fi).
Lähteenä:
- Hagelstam, Wenzel, 2003. Uusi antiikkikirja 1900-1980. WSOY, Helsinki
- Seppälä-Kaven, Ulla, 2008. Muodon ajat, katsaus muotoiluun 1800-luvun lopultanykypäivään. Turun ammattikork. oppim. 8.
- Vihma, Susann, 2002. Ornamentti ja kuutio. Johdatus modernin muotoilun historiaan. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.
- Visioita. Moderni suomalainen muotoilu. Toimittanut Anne Stenros. Otava, Keuruu, 1999.
Vielä parit esineet meiltä:
 |
| Alvar Aallon ja hänen vaimonsa Ainon suunnittelemat Aalto- eli Savoy-maljakot |
 |
| Aino Aallon Aino-kannu, lasit ja kulhot |
 |
| Muumi- ja Kotikaupunki-mukeja, muoto on Kaj Frankin Teema |
 |
| Mondo-valko-, puna-, ja kuohuviinilasit, Kerttu Nurminen |
 |
| Arctica, Inkeri Leivo |
 |
| Harlekiini, Inkeri Leivo |
 |
| Taika, Klaus Haapaniemi |
 |
| Marimekon Lumimarja-pöytäliina, Erja Hirvi |
 |
| Marimekon Mummolan Marjat-pöytäliina, Teresa Moorhouse. Pöydässä myös juuri uunista otettu lasagne, joka oli pahaa koska poltin aiemmin mainitsemassani Hackmannin kattilassa valkokastikkeen pohjaan ja kaikki tunnetusti tietävät, että palanut valkokastike on kamalan pahaa. Vika ei ollut tosin designissä vaan keittäjässä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti