Taivaanraapijat

Joskus pienenä, oli muuten mun eka lentomatka ja vuosi taisi olla 2003, minä ja mun täti mentiin Tukholmaan. Pidin koko lentomatkan ikkunaa kiinni, koska kuumotteli aika paljon. En tarkalleen muista miten tää juttu meni, mutta keskustassa sain muistaakseni jonkun hepulin, koska mut oli petetty - olin kaavaillut ihailevani pilvenpiirtäjiä, mutta sitten yhtäkkiä iskettiin totuus päin naamaa. Ruotsalaiset eivät olleetkaan saaneet aikaan taivaisiin kohoavaa maamerkkiä ja siinäkös meni sitten taas koko loma ihan penkin alle, että kiitos vaan ja terveiset Ruotsiin. 

Tästä juontuukin mieleen kysymys, että mikä ihan tosissaan on pilvenpiirtäjä. Normaalia korkeampi rakennus? Onko olemassa vakiokorkeus, minkä ylittävät rakennukset määritellään pilvenpiirtäjiksi? Eiköhän pieni googlettelu anna vastauksen. 

"Pilvenpiirtäjä (engl. skyscraper) on korkea yhtenäisesti ihmisten oleskeluun soveltuva rakennus. Pilvenpiirtäjälle ei ole virallista tai vakiintunutta korkeuskriteeriä. Kiinteistöinformaatioyhtiö Emporiksen määritelmän mukaan pilvenpiirtäjä on vähintään 100 metriä korkea kerrostalo. Rakennusten luokittelussa käytetään joskus myös 500 jalan (152,4 metriä) tai 150 metrin rajaa." kertoo Wikipedia. Eikös tässä yhteydessä pidä aina muistuttaa, että se on vapaa tietosanakirja ja sinne saa kuka tahansa kirjoittaa mitä vain? Mutta määritelmä kuulostaa silti suhteellisen uskottavalta. 

Tässäpä (klik) linkki Hesarin kiinnostavaan videoon, jossa suomalaisia pilvenpiirtäjiä verrataan esimerkiksi Lontoon kurkkumaiseen pilvenpiirtäjään, joka näkyy DLR-linjan ikkunasta (hirveä mielleyhtymä muuten, David Lee Roth eli DLR on Van Halen-rokkibändin laulaja ja sillä on soolobiisi Skyscraper, aika nasevaa) kun matkustaa Greenwichin massaturistinähtävyyteen kävelemään aikavyöhykkeen rajan yli. Videolla esiintyy myös Saudi-Arabiaan rakennettava kilometrin mittainen torni, joka tulee maksamaan yli sata miljardia. Haluaisin tutustua lähemmin artikkeliin alla, mutta hehehhee et saa t: Helsingin Sanomat, koska olen lukenut 5/5 artikkelia tältä päivältä. Hesari kun tulee meille vielä ihan pelkkänä paperiversiona eikä ole noita nettitunnuksia, sietäisi kyllä hankkia. 

Tunnilla keskustelimme pilvenpiirtäjistä. Tampereen Torni jakoi mielipiteet. Omasta mielestäni rakennuksena ihan ok, mutta missä paikassa? Ei natsaa kyllä ympäristöönsä ollenkaan. Ja palvelukin kuulemma huono, teellä ei ole tarjolla leivoksia eikä edes teetä. Yksi ilta kävin muuten Tampereella leffassa katsomassa The Imitation Gamen, jossa on Benedict Cumberbatch, lempparini, ja näin kyseisen tornin suhteellisen mauttoman pinkin ja keltaisen, lukiobileet mieleen tuovan valaistuksen. EI, EI, ei, ei. En tykkää jotenkin. 

Sittemmin oli juttua Frank Gehrystä, josta katsottiin dokumenttikin, sekä hänen innoittajanaan toimineesta Alvar Aallosta, jonka astioita esittelin aiemmin postauksessa kotini astioista. Gehry on kanadalais-yhdysvaltalainen arvostettu arkkitehti, joka on esimerkiksi suunnitellut Bilbaon kuuluisan Guggenheim-museon. Hänen suunnittelemissaan rakennuksissa on kaarevia pintoja ja materiaalina usein heijastava metallipinta. 

Bilbaon Guggenheim

Gehryn innoittaja Aalto on puolestaan kansainvälisesti todella tunnettu ja arvostettu suomalainen arkkitehti ja muotoilija. Hänen töistään esimerkkeinä mainittakoon Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen auditoriot, joita ei usein mainita Aallon töistä ensimmäisenä, mutta jotka ovat minusta hienot ja audiohommat on ilmeisesti suunniteltu loistaviksi esimerkiksi kaikuvuuden puolesta, mikä osoittaa, että Aalto teki todella tarkkaa ja taitavaa työtä. Hauska juttu Aaltoon liittyen muuten, Aallon suunnittelema hieno rakennus Villa Mairea ei ilmeisesti ole enää ole auki kun vierailupyynnöstä, mutta sehän ei haitannut äitiäni, isoäitiäni ja isotätiäni kun he lähtivät kesäretkelle viime kesänä. Kukaan ei siis viitsinyt ottaa aiheesta selvää, vaan suinpäin joukko lähti isoäidin Nissanilla kohti Noormarkkua. No, ovet olivat auki ja tarjoilijat vastaanottivat heidät kuohuviinilasien kera. "Joko konsertti päättyi?", kysyi tarjoilija ojentaessaan kuohuviinilasin. "Juu", sanoivat nämä kolme yhdessä. Pian paikalle tulvi hienostipukeutunutta konserttiväkeä, joille jaettiin skumpat käteen ja pidettiin yksityinen esittelykierros. Meidän suvussa ainoa, joka tätä stalkkausta ja nokkansa joka paikkaan tunkemista häpeää, on ilmeisesti minä.

No, se arkkitehdeistä, sillä saimmekin tehtäväksi rakentaa täytelakusta ja hammastikuista oma pilvenpiirtäjä. En tiedä, oliko kyseessä kilpailu korkeimmasta mahdollisesta, mutta koska tein tämän parityönä toisen Katrin kanssa, kyseessä todellakin oli kilpailu. Hän katsokaas on äärimmäisen kilpailuhenkinen ja olisi varmasti repinyt pelihousunsa jos jonkun muun torni olisi ulottunut meidän torniamme korkeammalle. Niinpä alkoi armoton suunnittelu, jossa vastapelaajia ei säästelty. Alla alkuperäistä suunnitelmaa.

Itselleni on hieman hämärän peitossa, miksi suunnitelmassa on tuollaisia neliöitä noin tiuhaan, mutta joka tapauksessa tässä alkeellinen suunnitelma tornista päältä ja sivusta.

Rakennusprojekti alkoi. Fysiikan lakien elikkä varsinkin gravitaation nimissä joissain taiteellisissa mieltymyksissä oli annettava myönnytyksiä, sillä maan vetovoima veti lakuja puoleensa voimalla, joka olisi helppo laskea jos tietäisi lakun massan ja olisi ehkä vähän parempi fysiikassa kuin minä. Perusidea kuitenkin säily koko ajan samana, eli neljä tukikohtaa kohotessaan ylöspäin yhdistyivät ja näin ollen muodostivat korkeammanlaisen tornin, jonka pituudeksi tulikin sitten jopa yksi metri - ja näin ollen luokan korkein. Joskus täytyy taistella ja luopua estetiikasta, jos haluaa voittaa.

Lakut rakennusmateriaalina olivat ihan okei, mutta en ehkä lähtisi niistä oikeaa pilvenpiirtäjää rakentamaan. Kun yhteen lakuun työnsi tarpeeksi monta tikkua, se sanoi sopimuksensa irti ja alkoi halkeilla. Vaikeinta työssä oli, kun torni oli jo korkea ja joku laku päätti sitten luovuttaa alemmissa kerroksissa, jolloin se täytyi korvata uudella ja uljaammalla yksilöllä. 

Lakujen syöminen oli miellyttävää, tosin tikut usein katkeilivat täytteen sisään ja tukehtumisen riski oli huomattava. Ilokseni voin kuitenkin ilmoittaa, että kaikki kuvis2-kumppanini säilyivät tästä huolimatta elossa ja vahingoittumattomina. 

Tässä Katri rakennuspuuhista, ilmeestä päätellen hyvin haastavaa oli.

Valmis työ kaapissa, jee!

Tässä Katri nauttii lakujen syömisestä ja Frank Gehry-dokumentista ja tekstailee ties kelle ;)