No anyway, sitten kuvishommiin.
Kun tehtäväksi saatiin tehdä säilytysastia, mikä oli ollut siis myös, jos en ihan väärin ymmärtänyt, Kaj Frankin tehtävä oppilailleen. Säilytysastia asialle, jota ei ensimmäisenä tulisi mieleen säilyttää, kuten vaikka viisi hernettä.
Mitä säilyttämiseen tulee, se ei ole parasta osaamisaluettani. Sukujuhlien hauskat läpät heitetään Katrista, joka hukkasi milloin mitäkin ja löysi kerran hukkuneen USB-kaapelin pipon sisästä. (Joo, tapahtu muuten oikeesti. Menin kouluun pipo päässä ja kun otin pois, siellä oli sellanen lyhyt USB. En tiedä miten se on mahdollista.) Usein multa hukkuu myös opiskelumotivaatio.
Heinon Oona, ystäväni ja tuleva yläkerran naapuri, on ottanu tavaksi nalkuttaa siitä, että useasti välkällä mun suusta kuulee "käyn kirjakaupassa"-huikkasun - syystä että taas yks kolmioviivain on hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Siinäpä siis oivallinen säilytettävä esine.
Suunnitelma putkahti päähän nopeasti, suorakaiteen muotoinen palanen, jossa olisi yläpinnassa reikä johon kolmioviivain sujahtaisi kuin leipä leivänpaahtimeen. Opettajan "joo, valitsit kyllä tosi vaikeen ://"- huokailuista huolimatta päätin lähteä uskaliaasti toteuttamaan suunnitelmaani, josta kuva alla.
![]() |
Siispä suinpäin kädet saveen. Ryntäsin hakemaan hemulinvioletin takin ja aloin muovailemaan savea. Pakko myöntää, että minulla ei ollut pienintäkään aavistusta, miten keksimäni suunnitelma olisi järkevintä toteuttaa. Kaulin savesta paksun levyn, jonka jälkeen suunnitelmissani oli leikata siihen veitsellä päältä reikä? What even??? Sittemmin, makkaratekniikan hallitsevana savimuotoilijana voin kertoa, että idea oli yhtä vähäjärkinen kuin savimuotoilua edeltävänä viikonloppuna järjestetty karonkka.
No, sitten kuvioihin tuli lohdullisesti makkaratekniikka. Sen oppineena ja vielä lisätarkennusta kysyneenä päätin kaulia kaksi erillistä levyä ja yhdistää ne makkaralla. Tämä vaihe sujui hyvin. Todellinen ongelma syntyikin siitä, miten saisin säilytysastian pitämään muotonsa ennenkuin se poltettaisiin helvetin liekkejäkin kuumemmassa uunissa ilmeisesti noin tuhannessa asteessa mikäli nyt muistan oikein. Siihenkin löytyi apu, tungin ristikkäisiä metallitikkuja astian koloon niin, että ne eivät rikkoneet tai raapineet pintaa mutta antoivat astialle tukea ja ryhtiä. Alla kuva tekeleestäni odottelemassa uuniin pääsyä. Nyt kun sitä katsoo, tulee mieleen, että muoto olisi todella kaivannut vielä työstöä esimerkiksi tuolta reunoilta. Mutta kiire on aina kiire.
Uunista tultuaan säilytysastia oli ihan okei. Kolmioviivottimen tosin saa runtata sisään aikalailla väkivalloin tai vaihtoehtoisesti hyvää ja viekasta tekniikkaa käyttäen. Sittemmin lasitin sen puolittain, jonka ajattelin korostavan esineen suorakaiteenomaista ja geometrisen tarkkaa muotoa. Jälkeenpäin harmittaa todella paljon, etten tajunnut ajatella saven laajentumista tarpeeksi. Nyyh vaan, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. HEHHEH.
Muistit oikein, Kaj Frank on teettänyt tätä tehtävää Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoille. Ja savi poltetaan ensin raakapoltossa (n.800C) ja lasituspoltto oli tälle salvelle ja lasitteelle 1050C.
VastaaPoista