Kevät tynkää lohduttavaa versoa

Otsikko on Samuli Putron Älä Sammu Aurinko -biisistä. (klik) Se ei aivan kuvaa tämän hetkisiä tunteita, kun ulkona on hiukan harmaata ja se hetken luonamme viipyillyt kevätkin päätti vielä poistua paikalta. Jonkunlainen henkinen kevät tämä kuviskurssi kuitenkin on ollut. Tai ei nyt kuviskurssi vaan, mutta jakso. Viimeisen kuuden viikon aikana on vaan tapahtunut niin paljon !?!?!kaikkea?!?!?! että siinä hämmentyy ihan jokainen.

En tiedä miten tuo liittyi sitten kolmioviivaimen säilyttimeen, mutta tulipa vaan mieleen.

Tehtävänä siis suunnitella jo aiemmin esitellylle savityölle jokin vetävä paketti, jonka esteettisyys syntyisi funktionaalisuudesta ja orgaanisista materiaaleista. Vaihtoehtoja löytyi takapöydältä, kaikenlaista aaltopahvista kaisloihin ja keppeihin. Aaltopahvin halusin hylätä heti, sillä ei herättänyt todellakaan minussa ajatusta yksinkertaisesta kauneudesta, vaan enemmänkin toi mieleen pahvinkeräyslaatikon. Eipä olisi kannattanut tuomita niin suoralta kädeltä, esimerkiksi Siljan (klik) kuvisblogista löytyy tosi hieno kyseisestä materiaalista valmistettu säilytysastia.

Oma katseeni kiinnittyi jonkunsorttisiin puulastuihin, joita sitten pilkoin paremmalla tai huonommalla menestyksellä ja liimasin yhteen. Jos ei muuta, niin ainakin sain ihan tarpeeksi monta kertaa kuumaa liimaa sormilleni.

Kun pohja ja seinät oli liimattu yhteen, oli aika miettiä sivujen arvoitusta. Aion jättää työn ilman kantta, jotta paketista näkisi mitä sisällä pilkottaa. Reunoilla minun oli mahdollisuus luoda työhön, jossa tässä vaiheessa oli siis vain puulastua, jonkinlaista kontrastia, joten valitsin niiden materiaaliksi mustat tikut, joista en sitten tiedä tarkemmin, että mitä ne olivat.

Mielestäni työstä tuli miellyttävän näköinen ja myös funktionaalinen, erityisesti pidänkin jo mainitsemastani reunojen ja puun värieron luomasta kontrastista. Nyt menen syömään tekemääni pinaattikeittoa.