Miksi tämä blogi?

HEI!!! TÄMÄN PITÄISI OLLA ENSIMMÄINEN POSTAUS!!! LUE TÄMÄ ENSIN!!!

Suosikkifilosofini

Ensimmäinen suomalaista designiä käsitellyt luuseriraakilepostaus on nyt hävitetty bittiavaruuteen ja on aika aloittaa kuvisbloggaaminen ihan tosissaan - täysillä, niska limassa, rystyset verillä ja mitä näitä nyt on.

Tämä blogi on siis tarina Katrista ja kuviskakkosesta - ei ehkä täydellisin pari, mutta ihan ok. Minä olen nimittäin se sukupolvi, jonka ylitse Sirkka-mummun piirustus- ja käsityötaidot hyppäsivät mitoottisessa solunjakautumisessa geenien rekombinoituessa.

Silti se, että minun käteni eivät saa piirrettyä paperille sitä, mitä näen suurena ja mahtavana suunnitelmana aivoissa, ei ole estänyt minua harrastamasta ja nauttimasta kuvataiteesta, vaikkakin edellämainituista syistä olen sitä enemmän harrastellut katsojan näkökulmasta. Tämä lienee verenperintöä ja seurausta siitä, että jo Pikku-Katria raahattiin ympäri Tate Moderneja ja Louvreja ja iltasaduksi selattiin Suomen taiteen kultakaudesta kertovaa kirjaa. Sittemmin, 15 vuotta myöhemmin, kirja löytyykin minun hyllystäni.

Tänä harmaana sunnuntai-aamuna, tai johan se on iltapäivä, kun tämä tarina ja matka alkaa, on jo koeviikko. Lienee tarpeetonta muistuttaa opettajan kehotuksesta alkaa väsäämään blogia heti kurssin alussa - aivan kuin se ei olisi muka painanut mielessä jokaisella kuvistunnilla. Hissan koe ja svenska provet kolkuttelevat omaatuntoa nyt samalla lailla, mutta koin, että tämän blogin hetki on nyt.

Mistä muuten moinen banneri? En tiedä, mutta siinä on mun koiran kivat korvat.